ANKARA WiMMA
Mahtava tähyspaikka,
erityisen oivallinen maailmanparannuksiin,
uudestisyntymisiin ynnä jonniijoutaviin haihatteluihin.
Herran rauha - sielun räytämätön onneus;
kuka onneton lähtisi kamuamaan tälle kiirelle,
sellaista pirunpeltoa ja nilkat taittavaa louhikkoa,
jos vaisto ei osaa lukea turvallista polkua.
Ei tänne hullukaan lähde,
tahi kyllin hullu sen kyllä olla pitää - senkin -, jos.
Ei tänne anhiton - semmosella mitään asiaa.
Viisimetrinen aallokko iskee ankaralla wimmalla,
niemen nokan jatkos - repaleinen kalliokari ärjyy;
hyisen suolaiset pärskeet ponkaisevat tuplasti ylös,
sitten vaakasuorina ryöppyinä maan kamaraan.
Ruoskivat mustana kollottavaa rintausta
jossa jokusen räytyneen sammalrievun raato riutuu;
ei juuri muuta kasvustoa lain - siloista kiveä.
Mutta se sielun sfääreihin innostava pauhu,
miljoonien vesitonnien raivoisa rytmikäs hakkaaminen,
sehän se innostaa - saa williin -, mielen liikkumaan,
huutamaan kilvan Haavruuan kera;
pelkästä silkasta hurmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi