BUORRE EAHKET
Kelmeä valo häämöttää sinervän läpi,
lumi rutisee lempeästi anturain alla;
jokainen askel vie lähemmäs lämmintä sijaa,
ryystämään pian törröhuulin,
oitis pivoon lykättyä höyryävää liemikupposta.
Jotoksen yli kumartuneen puun alitus,
hipaisu antaa niskaan väkitukun lunta;
siitä selviää varistamalla - kepeällä naurahduksella,
osa jää koristamaan ahmankarvaisen hupun reunusta.
Kuollut mikä kuollut - ensiomistaja, luvalla tai luvatta,
hyvin hoitaa virkansa paukkupakkasilla;
eikä ole valittamista huojemmallakaan kelillä.
Mutta nyt ei enää satu peski enempäsä mieleen,
nälkä ja jano sitäkin enemmän - ollaan rantteella.
Sielu lekutellut jo aikaa sitten förskottina,
vaivihkaa tirkistämään kuuraisen akkunan läpi,
arvioimaan odotettavissa olevaa särvintä.
Koura kaivautuu kintaan uumenista,
tarttuu ryhmyiseen kelo-oksaan ja kiskaisee;
uksi irtoaa kamanoista parahtaen,
kostea lämmin tulvahtaa sulattamaan kasvoja.
Buorre eahket - istu pöytään vieras!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi