SiNiSEN KESKELLÄ

SiNiSEN KESKELLÄ

Kaamoksen sietämättömän hento entous,
tuntuu - ei tunnu,
loputon yö täältä ikuisuuteen;
arktinen nuorallatanssi viikatteella tasapainottaen.

Eivarjoa puree vielä syömätöntä mieltä;
muilla se vain on ilmiö, lyömätön,
tulee ja menee.

Häilyy tunteena sielun tilan tyhjässä sopessa;
näissä loputtomiin varjottomissa maisemissa.
Rutistaa reunoista;
pitää auki poloista koloa,
johon minuus haihattelultaan palaa hieman nolona,
wanhan liiton tapoja noudattaen.

Sinisen keskellä riettaan hidastettu tanssi,
mystinen menneisyys ehättää kahtapuolta ohi,
on tammikuun maalissa ennen tulevaisuutta;
tämä on tiedetty kymmenentuhatta vuotta.

Uusi vuosi on jo hyvän matkaa käynnissä,
pesäpäivät päättyneet,
anásyrma ohi - kumakka siveästi polvien päällä.

Paluu Kulttuurista alkaa,
tie kiviseen sivistykseen on - kivinen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!