HÖYKÄSEN KEVEÄ
Nälän tunne hyväilee mieltä,
unen- ja valveen rajatila nielaisuttaa olematonta;
vaaran laella sivakoija - satunnainen,
ihailee porkat kainaloissa maailmaa reuhka höyryten.
Sivakat harottavat yhä menohaluisina,
vaikka lievä puuskutus kertoo tauon tarpeesta,
vastamäkeen nousu on työläämpää - antoisampaa,
wanhan ajan rensseleillä.
Mutta lähestulkoon harrastuksen väärtti,
aina hyvin rasvattuja kippurakärkisiä myöten,
päläät nilkoissa mäystimiinsä sopeutuneina,
sarkaiset yllä.
Jotain sellaista tuossa tavoittaa,
sanoin kuvaamatonta joka ei hevin ääneksi taivu,
on vain höykäsen keveä;
rankan kapuamisen - uurastuksen jälkitila,
odotus aherruksen loppumisesta - lepotilan onni.
Sitten äkin
kun maailma on pysähtynyt puhaltamaan,
orastava ehtoinen maalailee ihastuttavia runokuvia,
taivaanpiirille huiskitaan tuokiossa sellainen näytelmä,
että siitä löytyy kaikki sielun eines;
draaman suruvoitosta hölynpölyisimpään farssiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi