KONSTA-SETÄ
Aurinkoinen on laskenut hyvän aikaa sitten,
huomenissa siitä tulee jo viikko;
tuskin muistan enää minkä värinen se rietas on.
Jos tuleva yö kuulastuu sille mallille,
siis poutiintuu ja selkenee,
pääsen kenties vihdoin toteuttamaan erästä muuatta;
hui-hailapsuuden haavetta - suoritusta,
kirjokannen pisteiden laskemista
kun se kerran taas nyt takausi mieleen.
Se se olisi onnen täyttymys,
niin monien vuosikymmenien jälkeen.
Toki mokomasta haihattelusta varoitteli muinoin
jo Pylkkäsen Kosta-setä;
sanoi että homma olisi ehdottomasti
vähintäänkin yhtä työlästä ja vastuullista
kuin taivaanpiirin mittaaminen.
Eikä siihen jokahista räkänokkaa kelpuutettaisi,
eikä etenkään tulosta hevin hyväksyttäisi,
ilman että rohvessori-tason lajitoveri sen
jäljempänä tarkistaisi,
tietysti sikäli mikäli mokomalle edes tarvetta olisi.
Oli miten oli - esirippu on repeämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi