RÖPPÖ
Kaamosyön rauhassa tienoolle laskeutunut
pakkasen väkevä äkeys saa siunailemaan,
ensin ihmettelemään - sitten ihailemaan,
tätä luonnon äkkiväärää tempperamenttia.
On kuin kipakka akka ryöpsähtelisi,
pauhaisi joulun aluksen tuoksinassa eeskahtaalle
joka väliin jahkailevaa ukkoaan moitiskellen.
Sitten kuitenkin yötä kohti villiin nousten.
Sitä joutuu helposti tavallinen ihminen noloon asemaan,
eikä tuota vaikeuksia juuri erikoisemmallakaan,
jos aamutarpeille lähteissään valitsee
hätää jouduttaakseen kuluneet karvakengät.
Uksen aukaistuaan sen melki heti äkkää.
Ei taida tästä talvesta kopeutua tolkkua,
se suven moskainen loska - sellainen sörsseli -,
rännän kera tökötistä röpöksi ohentunut ja jäätynyt;
nuoleksii pahkeinen nutukkaita oitis ensiaskeleilla,
jahka ne ojentuvat porstuan rappusilta mannulle.
Luotteet joutuu siljolla ensikäteen toimittamaan,
muiden jumalille tietty - omassa on harvoin vikaa -,
myöskään muutakaan moittimista;
niin on hyvin se valkattu parhaasta A-ryhmästä.
Köyhän kun ei kannata huonoa ottaa - jumalaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi