ZOOM
Kaukaa katsoen myttyjä lumella;
haaleanruskeanharmahtavia tiiviimpiä länttejä
lumen päällisen kullankeltaisen korsikon seassa.
Silloin tällöin verkkaan liikahtelevia.
On räpsytettävä pari kertaa näkimiä;
onnellisia lampahia - tukevia, pönäköitä, tanakoita;
elämäntehtävänä syödä, syödä ja syödä.
Uuhia näkyy olevan enimmäkseen
ja alivuotisia karitsoita - äitensä kokoisia liki,
hanakoita vieläkin nisälle;
nisäkkäitä kun ovat niin kuin emänsäkin.
NOUHÄTÄ - naama maahan,
sitten kynnetään - haetaan sitä ikuista vihreämpää,
vaikka marrasta alkaa olla jo niitut.
On pysähdyttävä rinteeseen,
haettava viltosta sellainen kohta tasamaata,
ettei joudu kantamuksen kera pinteeseen
ja luisu koko kallaan mittaa alapolulle.
Pito löytyy,
huohotuksen tasaannuttua katse vakavoituu;
pitkä lasi paikoilleen - tähystystä,
zoom tarjoaa vähäeleistä talvista draamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi