SiiMEKSiÄ
Valkoista koivunrankaviidakkoa reunustaa
ruostunut ruohikkoreunus auringon laskemassa;
eksoottinen tunne,
mieli tiedustelee puoltaan kieli keskellä suuta.
Omituinen näky yllättäin tutussa maastossa,
ajalla on väliä paikkaan nähden;
sen suhteen.
Äänetön kysymys sinkoaa näkimistä - mutta.
Kaiuttomasta rangikosta ei tietenkään saa vastausta:
Hulluko vaiko mielenpuoli?
Valo valuu radallaan - siimekset täyttyvät varjoista,
valkoiset muuttuvat mustiksi;
kannattelemaan kultaisia latvuksia.
Kaikki on ohi siinä hetkessä
kuin mikä kuluu sormen tukkimiseen suuhun
ja sen pois ottamiseen.
Ehtoo jatkaa ehtymistään,
pilvipeitto vetäytyy uinahtavan maailman päälle,
valtion velka lakkaa vaivaamasta;
viidennellä konjakilla se muuttuu saatavaksi.
Lumi aloittaa leijailun pilvistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi