HAiSTiN AiSTi
Niin hyvä olla tohisevan tulen ääressä,
ehtoo hiljentynyt - lipunut hämärälle,
kodan atmosfääri kiehtoo,
katsoipa mille posiolle tahansa,
aina vain mielikuvia menneistä päivistä.
Porontaljoja paksuilla kelolankuilla,
sarvia kehäpuissa roikkumassa,
kaminan torvi sukeltaa savuaukosta revontuliin.
Sinestävä liekkimeri nuoleskelee terästä.
Toisella puolella peltiä;
pari pivollista leppäpurua kärvistelee kuumissaan,
pukkaa sakiaa savua minkä tuskaltaan ehtii,
lohdutuksena puolentusinaa äkkimakiaa.
Tukevaa siian ruhoa kolmessa kerroksessa;
viimeisellä tuomiolla - hyvässä sovussa,
hyvässä suolassa kuomat.
Tuoksua karkaa höyryaukosta,
leijuu valtoimenaan pitkin vapaata tilaa,
tavoittaa haistimen.
Jo pitää olla tuoksussa ytyä,
kypsyvä kulinaari loihtii aistia hivellessään
parahultaisesti ankaran nälän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi