POHTiMiA
Yksin,
kotitunturin tuulen riivaamassa kupeessa,
kallion koloon ahtautuneena,
puuskille antautuneena merta katsellen.
Jonkun verran jäneksiä aaltojen harjoilla,
yleensä ottaen melko rauhallista,
puhurit piiskaavat saapuvan vuoksen harjoja.
Elämää tässä pohditaan - harmahtavassa maisemassa;
alakuloa valumassa ylämäestä mieluusti,
jos vain viitsisi ottaa vastaan,
lastata selkäpiilleen kannettavaksi.
Ei niin väliä moisesta - ei kuulu meikäläisen arkeen,
on yritettävä vain parhaansa mukaan löytää
harmaastakin se kirkkaampi puoli,
iloisempi asia ja ote.
Otetaanpa nyt esimerkin omaisesti
vaikkapa naisen hameenalinen elämä.
siinä on kyllä ytyä ja eliksiiriä,
tehokasta kirkastetta sumeneville eetoksille.
Ei muuta kuin lentämään ja uneksimaan,
toki muistettava miten täpärällä tontilla
sattuu kantapäät sillä hetkellä olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi