TUULEN ViEMÄÄ
Eletään jo hyvinkin puolista päivää,
suven lopun viimeisiä sunnuntaita;
etelän puolesta yritellyt tuuli pääsee
vihdoin ja viimein niskansa päälle.
Alkaa puhaltaa sellaisella haipakalla,
että siitä on oksat pois,
jos niitä nyt yleensä kellään enää
tähän aikaan vuodesta sattuu olemaan.
Paitsi puilla tietty - jonkin sortin kokoelma,
reuhottaa ympäriinsä runkoa omanlaisena rytynä.
Sekä viteliköillä - mutta senpä kaikki
niissä lymynneet tietävät.
Vallan mukavasti tohisee,
hyvin kiskoo pohjoinen itseensä ilmaa,
täysin sieraimin vetää keuhkoihinsa,
että on talvella mistä puhaltaa lumisotkua takaisin.
Siloksi muuttuu ihminen syksyn edetessä,
vastaanpanemattomaksi herkiää,
miettii miten kerkiää talven alta
kaikki ulkopuuhansa tehdä pois.
Pieniä hivuttavia askeleita,
kohtaus kerrallaan - astelee syksy haikeana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi