YHTENÄ AAMUNA
Tämä ihana syksyinen kuulaus,
rohkeine hehkuvine väreineen uhkuen,
parahultaisesti - ennen kaiken rupsahtamista;
lokakuun viimeiset pelakuut verannan akkunalla,
koristekaalit portin pielissä.
Niin lupaava auvoisuus,
taivaanpiirin ankara kirkkaus,
ennen martaan synkkyyttä,
muuntumista ruskean ja harmaan sekamelskaksi
huomenien häilyvine utumassoineen.
Oudosti synnyttää hämmästyttävän tunteen
yhä kiihtyvä lipuminen hämärän maailmaan,
päistikkaa kohti öiden kohtaamista,
mustan mielen ja lumen aikaan.
Loihtii runon vailla puhtaan valkoisen vapautusta.
Päin hetkeä jossa yöt suutelevat toisiaan
ja jatkavat uniaan käsikädessä.
Odotellaan, odotellaan,
kyllä se tästä lutviutuu ajallaan,
tokenee oitis kun otollinen ja sattuma kohtaavat.
Yhtenä aamuna saapuu valkeus,
yllättää kaikki housut kintuissa - kuten tavallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi