ATTRAAPPi
Pitkästä aikaa sannalla,
meren rannalla haistelemassa uusia tuulia;
vuoksi on tuloillaan,
luode riepottelee lettien vapaita latvoja - takkuaa.
Otan tuulen lupauksen todesta;
anna mennä - siitä vaan,
tilaa on ja lisää raivataan jos entinen ehtyy,
tehdään uutta aavaa.
Satunnaiset pisarat sivaltelevat kasvoja,
lyyssiin osuessaan kopsahtelevat kuin hirvikärpäset,
mutta ei sen väliä - kumiin ei tarvitse pukeutua.
Tunne - se sietämättömän kihelmöivä,
tiedättehän,
sellainen jota ei voi raapia, rapsuttaa.
Niin verkkaista hötkyilyä eeskahtaalle,
ettei jää uraa, jälkiä hiekkaan,
aalto ehättää siloittamaan jokaisen jäljelle jäävän.
Onni seilailee valtameren jättiläisrannalla,
haihattelun vapauden hölskyvä huuhailu;
ilman estoja tai rajoja.
Ei edes varjoa kantapäissä sielun karattua teilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi