POETA iNFERNUM
Aurinko köllistyy jo lounaan puolessa,
tunteroinen elinaikaa laskeutua horisontin taa;
suurin piirtein,
punertaa sitten minkä punertaa - riippuu pilvistä.
Hyvässä lykyssä,
sikäli mikäli hoksaa töiltään irrota
ja äkkää oitis samontein lähteä kotieläimen
kera tallustamaan syötävän suuntaan,
saattaa päästä hollille juuri parahultaisesti
esiripun repeytyessä näytelmän alkajaisiksi.
Loppu onkin sitten yhtä dramaa koko esitys
kun kaikki elementit naksahtavat paikoilleen;
helvetin lieskoina huhkii koko Hesperian taivas,
tulimerenä suorastaan - semmosissa väreissä,
että hartaimpia käy hirvittämään.
Aina siihen saakka
kuni pimeys vihdoin ahmaisee koko lystin.
Jos pohjanpaloja ei sattumoisin siunaudu ylle,
niin synkkäpä on tästä näytöksestä paluumatka,
tie mutkainen ilman loimuja tuntureiden varjoissa.
Vain kotikonnun akkunoista hohkava kelmeä valo
opastaa ja mieltä lämmittää;
on uunissa höyryävää kystä kyllin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi