AiHKiA
Vähäinen tzirkutus jostain kuulopiirin rajoilta;
sitä yrittää kaikkensa höristää lerpukkeitaan,
saadakseen äänenpäästäjän haarukoitua näkimiin.
Vain kuin koiru voheltaa,
laukkoo eeskahtaalle tie sonnalla,
painaa ankaraa sivuryöppyä vapaudesta hulluna.
Pitää näyttää ehdollistajalleen,
että tätä - tätä sitä saisi olla runsaasti lisää,
vastapainoksi joutavalle sisällä väkerrykselle.
Vasta maanittelun kautta tulee tolkkuihinsa,
herkiää jälleen kunnon pavlovilaiseksi
ja ottaa uskollisen seuralaisen hahmon.
Tzirkuttajakin pistää silmään,
itseasiassa puolen tusinaa vikkelää pyrähtelijää
vaihtaa paikkaa niin alvariinsa,
ettei äkkinäinen niistä tunnistushavaintoa tekisi.
Pulmusia ovat,
muuttomatkalla reppuineen;
viimeisiä eineitä pakkaavat talventörröttäjistä,
napsivat siementä käkättimeen minkä ehtivät.
Aihkia on tämä päivä sielulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi