PiRUETTEiLUA
Jokaisen kuolevaisen pitäisi kokea
jossain elämänsä vaiheessa veden jäätymisen Zen,
sinfonia talvelle.
Muille tyypeille se ei niin välttämätöntä lie,
ainakaan ensisijaista;
heillä kun tuntuu yleisistä puheista päätellen
olevan tähdellisempääkin tekemistä
kuin ihailla jäätymisen ihmettä.
No sen verta takaisin kuitenkin,
että ehkäpä heidänkin - siis eikuolevaisten herkimpiä,
osaisi sykähdyttää jään mystinen laulu,
kiristyvän pakkasen kuulaana yönä - tyvenessä,
muun elämän ollessa aloillaan ääntä pitämättä.
Ehkäpä se tempaisisi nekin kuulijansa
ankaraan tansiin kierälle,
jumalattomiin piruetteiluihin, liplakkeihin
ynnä kaksois-salkkoveihin,
muusta monimutkaisuudesta puhumattakaan.
Ja mikä olisi se näky;
kuolevaisten ja kuolemattomien karnevaalihumu
sumun seassa kuvastimena kiiltelevällä jääkannella.
Äänimiehenä itse ankara Luonto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi