SÄÄ
Kummasti enteilee,
oikeastaan ämpyilee - äkäpäissään lienee jollekkin,
vaan kelleppä se sää äksyä kantaa,
mököttää mieleltään tulehtuneena.
Ei ole minne mennä,
vain maahan tulla,
eikä siitä nyt tule tolkkua - säällä
kun ilma on niin leuto.
Ettei muka sula maa ota lunta;
no heikkoa se on märkään maahan lunta lappaa,
sulaa altakäsin sen minkä päältä kuorruttaa.
Mitäpä se hyvejää,
tyhjää työtä,
ei ole oppi tarttunut,
joka syksy sama kujeet.
Samat iänikuiset ihmisten päivittelyt;
samoilla sanoilla,
enintään sanojen järjestystä muutellaan.
Eikä se tästään muutu;
maailman tärkein asia,
vielä päiväasujen keksimisen jälkeenkin on - sää,
vaikka ulkomaailmassa niin hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi