OTUS 3, C-KOLLi
Syksyn pehmeää lämpöä yllin kyllin,
suorastaan ylitsevuotavasti syrjemmällä,
hitaammin vetävillä poluilla;
tungosten ulottumattomissa.
Aurinko hehkuu viltosta,
viime rippeet hyväilevät tummaksi pinttynytä ihoa,
leikittelevät kasvojen ahavanahalla;
saavat iän tuomat juonteet näyttämään kanjoneilta.
Sepä hyvä,
sepä oikein hyvä tunne,
ei kiirusta mihinkään.
Tuulettomassa on aikaa laskea
vaikka jokaisen kellastuneen lehden lasku maahan.
Eikä se edes kovin työlästä ole,
suurin osa ritvoista töröttää tai roikkuu;
miten sen kukin näkee,
lähes alastomana.
Sen verran verkkaista lampsimista;
ääntä ei juuri synny joustavalla palaksella.
Metsästysreissulta palaava musta,
pitkäkarvainen kolli - niin roskainen,
ettei erityistä camo-asua kaipaa enää,
yllättyy kohtaamisesta kontiainen suussaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi