NÄYTTELY

NÄYTTELY

Maailmanloppuun saakka ammollaan olevan
sinisen taivaan alla tundraan rakastunut uneksija:
harvakseltaan pajuisia rääseikköjä,
siellä täällä joku yksinäisempi virtuoosi,
oman elämänsä eläjä,
ikuisen tuulen tuivertamine käkkäröineen.
Eikä muuta.

Vuoria kylki kyljessä toisiinsa,
kuruja kurujen perään,
kanjoneista ei ole tulla loppua.

Kultaisia niittuja valkoisten nietosten ahmimina,
väkevässä otteessa synnyinmantuunsa yhä;
heilimöivän ruispellon lailla lainehtien,
odottamassa lopullista kuolemaa.

Lumimyrsky tulee sitten kun tulee,
valitsee itse aikansa;
ankaran viiltävä ruoska siloittaa nietokset,
hioo kiiret jäisiksi kaljuiksi,
leikkaa korret ja juoksuttaa ne piiloon
ties minne vuoriston kätköihin ja loukkoihin.

Tietämättömälle sietämättömän kaunis;
minimaalisista yksityiskohdista kasattu
upea näyttely tundran laitamilla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!