HAUKKU
Huomen on yön jäljiltä vielä kostea,
sarastus kuivattaa sukkelaan;
taitaapa piipahtaa pakkasen puolella
kun usvaa kihoaa leton päältä;
pohjaton aajeen silmä siellä onkaa aamuun.
Tämä on taulu - taulu tämä on,
ruskean sekaan liukuvaa vehreyttä,
epävakaan siniharmaan usvan liehuntaa.
Siellä täällä kirpakka keltainen ruskapilkku,
punaisen raunin sykähdyttävä sävypaketti,
lehtien hehku painavia oransseja terttuja vasten
Selkosen hiljaisuus, vain tuulen ujo soitto latvoissa,
teerien kukerrus kantautuu harvahkon kankaan läpi,
kiimivät aikansa kuluksi talvea vartoessaan.
Koira on puurtanut jo puolisen tuntia,
kajasteen suunnassa volahtaa, sattuiko yöjälkeen.
Parkaisee - yllätti makuuksilta,
hauliruisku selästä pivoon ja varmistin pois,
näkimet alkavat siilaamaan eeskahtaalle maisemaa.
Veren kohina asettuu,
kuulimet herkistyvät seuraamaan haukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi