ViiKATETANSSi
Satunnaista haahuilua aihkimetsän uumenissa
iänaikaisia rannioita pitkin;
peurapolku päättyy jyrkän supan reunalle.
Jotain keltaisen oranssia pilkottaa silmäkulmaan,
siirryn sata jalkaa sivuun - syrjemmä;
outo maa avautuu näkimien eteen huikaisevana,
salaperäisen houkuttelevasti kutsuen.
Mahdotonta on estää kinttujen kutinaa,
ne vaihtavat vuorotahtiin paikkaa
kuni tuo matka äyräälle on kuljettu
ja koko ihanuus saa sielun williin.
Pidätän henkeä - mykkiä sanoja hiljaisuuden mereen;
muuta ei voi - ei kykene.
Siivutan väripaletin äänetöntä harmoniaa
ohuen ohuiksi siivuiksi että nautinnosta tulisi pitempi.
Tähän ei kyllästy,
näkymä koskettaa syvältä, raapaisee sielua,
kaapaisee mukaansa tanssiin sammalpermannon ylle;
huikenteleva älli menettää viimeisenkin holtin
ja ryntää perässä letolle.
Korppi tuijottaa sanattomana kuoston nokasta
syksyn rietasta viikatetanssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi