ASENNOLLA

ASENNOLLA

Hoilaavat aurat ulottuvat taivaankaaren poikki,
huudot kiirivät maanpiirille,
sinkoilevat veden kalvoilta pahtaiden rintuuksiin
ja kaiku kertaa ne raikuvina kakofonioina.
Se on menoa.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua;
haltioituneen Paavo Nopos-vainaan ääni kumpuaa
jostain humeetin syvimmistä sokkeloista.
Tungostaa - kaikki hurmioitunutta tilaa
kuvaavat adjektiivit eivät mahdu purkautumaan.

Takaa pohjoisesta - korkealla,
vyöryy yhä letkoja taivaan täydeltä,
harmaanruskeita siipiniekkoja vakaasti lyöden,
ankaran määrätietoisina ja päättäväisinä;
painostaen edellä meneviä pysymään tahdissa.

Ollaan jahdissa, kiihkeä tappamisen wimma ja himo,
saalistamisen kiivas vietti hiipuu rienaavaksi tuskaksi.
Riettaat haihattelut notkuvista herkkupöydistä,
täpötäynnäns' hanhen maksaa, - rintaa ja reisiä;
rasvaisia täkkälihoja jauhava suu,
pielissään valuvat norot kauluksille...

Kaikki se haihtuu pois - sijaan nöyrtyminen,
ihaileva kunnioitus suureen näytelmään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!