LUMOTTU MAA

LUMOTTU MAA

Istahdapa hyväkäs maaruskaan,
laske selkäpiisi pounuun ja elä;
maan ja kasvikunnan wäkevä,
huumaava tuoksu kumpuaa haistimeesi.

Sytyttää sisäisen palon joka tempaa mukaansa
niin ankaralla otteella,
että taistelu tätä tutkainta vastaan ei kannata,
hangoittelu ei tuo tulosta.

Riekonmarjan, sianpuolukan hehkuva punainen massa,
vaivaiskoivujen oranssi,
mustikan hento lila
ja juolukan purppura;
kaikki nuo variksenmarjan vihreyttä vastaan.
Mykistävää - ei mitään sanomista ääneen.

Hiljaisuuden tenho valuu kuulimista humeettiin;
saa silmät valahtamaan raskaina
ja oitis aukeaa Lumottu maa valveuneen.
Ajatusten portit kirpoavat auki,
sielu pujahtaa vaeltamaan loppumattomaan
äärettömyyteen kaitsematta,
tyyten omin nokkinensa.

Ja usko vain miten vaikea sitä pahkeista
on sieltä takaisin houkutella.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!