KYNSiTULiLLA

KYNSiTULiLLA

Puhallus on asettunut,
etelänpuolen lappeella vaihtaa suuntaa;
mukavan rattoisaa vastamäkeen lampsia
kun äkeä tuuli avitti pukkaamalla selkään.
Paita tuskin kevyen riipin alla kostui.

Huikaiseva näkymä maan ääriin - ruska alkaa kypsyä,
värien leikki tyydyttää kauneuden tajua,
hiljaisuus tuo oman lisämausteensa,
jostain kaukaa kuuluva korpin kronkutus omansa.

Virta pujottelee mutkittelevana hopeisena nauhana,
tausta häämöttää siniharmaan erilaisine sävyineen;
mieluummin tällaista maalausta katselee
kuin hutaistua väriläikkää museon keinovalossa.

Ajanmittari ja höpötin kivelle;
harppaus sata askelta sivuun laella - kiven suojaan.
Siellä kolossa, kynsitulitarpeet muovipussissa,
tulen viritys, pakki liekkeihin,
oitis kannellinen höyryävää porolientä ryystettäväksi.
Perään kuksallinen kohvetta.

Loppupäivä vapaata;
valinnaisesti joko taivaanrannan maaluuta
tahi maanpiirin pituuden mittausta.
Molemmat tapahtuvat taljalla makoillen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!