PUNAiSET LEHDET
Somasti pyörähtelee tuulen venkula,
empii ja iitrailee,
väliin lempii poskea eikä osaa päättää
mistä suunnasta alkaisi tohottaa.
Vai alkaisiko ollenkaan - tyytyisi tyyntymään.
Hätäisimmät keltaisista ovat jo hopuillaan,
odottavat siunattua pöhähdystä,
jotta vapautuvat ritvojen otteesta
lennähtämään tuiverrusten mukana maailmalle.
Niin on suuri kytö.
Kummallista että niitä on kahtalaista sorttia;
toiset niin sinnikoita riippumaan viimeisillä haivenilla,
takertumaan kuin hukkuva oksaan.
Onpa sitä tullut joskus nähtyä uljahia sankarlehtiä
jossakin suojaisessa kurussa väkitukku
vielä keskellä ankarinta talvea.
Vaan mikä saa saman puu lehdistä osan punastumaan?
Siinäpä sitä setvimistä wiisaillekkin,
ei nuo pentele vieköön sentään häpeästä kai;
eiköhän nuo pikemminkin kiihottuneet ole jostakin?
Sentään rykimä pian alkamassa
ja sitä näkee latvuksista aika kauas;
liekö nähneet tojivan hirvaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi