PiSTE

PiSTE

Jos kysyt minulta, kesä on mennyt.
Älä kysy, anna pehmeiden värien, lahean ilman,
peilityventen kuulaiden aamujen,
vaaroilta valuvien usvapilvien
rauhoittaa mielesi arimman osan - sielusi poven.

Jos sanot minulle, kesä on mennyt;
sanon, syksy on saanut sen,
kietonut otteeseensa koko elävän maailman.
Viimeisiä sinnittelijöitä kääritään paitaan
valmistautumaan kuoleman aikaan.

Oranssiin vivahtavina hehkuvat vaivaiskoivut,
sinnittelevät maaston suojassa viime tinkaan,
iso osa tunturikoivuista on jo luovuttanut.
Ruohikot ovat sitä vailla.
Pihlajat hakevat omaa väriyhdistelmäänsä.

Kummallista että katsoipa minne tahansa,
vihreämaailma ei valita,
tappiomielialaa tai alistumista ei huomaa - lietsota.
Elämä on talven uhasta huolimatta kuosissaan.
Syksy otetaan totena ja siihen on tyytyminen.

Kerta kaikkiaan;
tässä väriloistossa en keksi enää mitään sanottavaa.
Piste.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!