TUULEN HAiSTELUA

TUULEN HAiSTELUA

Harkittuja askelia kaareutuvan rannan sannalla.
Murtajalla jämptissä rivissä,
nokat tuuleen,
suurehko erä kaglattavia lokkilintuja;
seassa muutama musta lammas - korppi.

Ranta-ahteen rusehtuvalla odelmalla
pönäköitä lampaita nyppimässä kuolevaisten seasta
yhä sinnikkäästi esiin tuikkivaa ävärtä.

Ihmeen tyven,
lokkien rähäkän väliin erottuu määkinää;
aina silloin tällöin vuoksen kohinan välissä.
Tuntuvat määkivän hupaillakseen - ajankulukseen.

Koirun motlake säntää töyrään suojassa
lammaslauman kohdalle;
heh - kahta liki kokoistaan vuonaa kaitseva uuhi
äkkää hauvelin ja käy sylkemään,
losottaa kahareisin alleen,
samalla kun tynnyrimäiset karitsat pötkivät pakoon.

Koiru äimistyy moisesta kohtauksesta;
vähintään yhtä lailla kuin toinenkin,
luikkii pois seuraani ja pyytää katseella selitystä.
Kohautan välinpitämättömästi olkiani
ja keskityn haistelemaan tuulta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!