iNTERVALLEJA
Aamu saapuu pukeutuneena kalpeaan kaapuun
Hämäräinen sarastus taantuu,
syksyn wiimeinen keltainen lehti kaatuu maatumaan;
lämpimien kesäpäivien mielikuvat laantuvat
ja kiihko tasaantuu.
Kiirua pimeään ei innosta ennustamaan;
kaikenlainen viivyttely ja hötkyily - vetkuttelu,
tuntuu olevan sopivinta puuhaa,
kuni syksy saa sielusta täyden otteen.
Kokea poteminen - oireista vaikein;
ei saa oikein kuvallista selvää
millekkä kantille kääntyy sielua riivaava polte.
Hamletin sanat kapuavat väkisten huulille,
sitä huutaa yksin tuulille tunturin kallaassa:
Ollakko sitä vai eikö sitä olla?
Vai lähenkö tästä kotiin?
Sielu sinfonoi - noustava ihan seisaalle katsomaan;
jumalattomia intervalleja pukkaa.
Kurkattava liikkuuko pulteri kannikan alla
vai humeetti mokomako kärrinpyörää heittää.
Luulen että jättiläisessä päästän kädet irti tangosta
ja annan mennä hurlumhei.
Tavataan tunturin juurella jäkäläpermannolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi