RYÖPPYJÄ
Enteilee,
haikeus tuoksuu ulkona harmaana,
selvästi periksi antamisen aromia leijuu umpuilmassa,
tihkusateilee parahultaisesti.
Winhoja ryöppyjä - kastelevat aidan riu'ut liukkaiksi;
eivät meinaa varikset pysyä aloillaan,
pyristelevät alvariinsa
ja kohentelevat sijaansa.
Sellainen ilma,
ettei mokomaan hyvä emäntä laskisi koiraa.
Vareksetkin kastuneet räjähtäneen näköisiksi,
siipispankojaan roikottaviksi surkimuksiksi;
net kaksi wanhaa vakiveikkosta.
Päästin kun tinkasi,
enkä jäänyt porstuaan vartoomaan;
koipi nousi,
sukkelaan toimitti asiansa.
Tuoksahti wäkevästi ulolle
pujahtaessaan auki jääneen uksen raosta kartanolta.
Ravisteli villamatolle.
Yksinäinen keltainen lehti,
orvon oloisena hylättynä kivilattialla;
antanut jo periksi - saakoon syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi