MUMiNAA
Aamu oikuttelee,
ei meinaa Aurinko Lempohinen
päästä taivaanpiirin utuverhon läpi;
kajestaa ohuelti,
eikä mokomasta saa selvää mille se on alkamassa.
On kyllä reippaan raikas ote,
sarastaa tuhnuilusta huolimatta;
hyvä olisi kurki-ilma kuunnella niiden huomenkiljuntaa.
Jahka tästä saan pujotettua kurpposet jalkaan
ja kauhtanan selkäpiille,
taidankin lähteä kameran kera kuunteluoppilaaksi.
Oijustan karhakiston läpi Joukaisjärvelle.
Saatampa mie tehä torkkotulet ketunpesälle,
hörpästä kohvenki siellä
ja lappaa pari tuhtia huilua käkättimen reiästä,
jos mennee pitkäksi oottelu.
Se on nimittäin oltava sahero noihen kera.
Huomen jatkaa virkoamistaan,
seestyy, jatkan huomenmuminoitani yksikseen,
froua on vielä atimassa Höyhensaarilla;
haistin vain näkyy peiton alta.
Ja palvaamaton reisi.
Se herättää levottomia ajatuksia;
panee harkitsemaan tuota kurkiasiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi