ViEKOTTELEVAN SOMASTi
Luoteen paljastama kostean siloinen santa,
alakuloinen autio ranta aavan äärellä;
sopusointuja huokuva pysähtynyt tyyneys.
Draama uinuu Harmonian sylissä,
on episodien aika.
Wiimeisten tanssivien utujen alla näkinkenkien kuoro
valjussa aamunkajeessa paljaalla hiekalla;
tuulen muotoilemat dyynit alkavat erottua
kumpuilevana hiekka-aavikkona tummasta siluetista.
Maan ja meren yhteensulautuminen keskeytyy,
pilvien väistyminen antaa valolle voimaa,
uusi huomen,
se tulee kovin viekoittelevan somasti,
kutittaa sielunjuuria niin,
että panee naurattamaan julkisesti.
Lokkiparvi pyrähtää mokomasta riettaasta
pyhäinhäväistyksestä siipispankoilleen
ja aloittaa aivan anhittoman kaklatuksen;
paheksuntaa valuu valkeina roiskeina santaan.
Elämä sijautuu - ajautuu laheasti uomiinsa,
etsivät löytävät hiekasta hakemansa,
saalistajat saavat saaliinsa
ja heränneet aamiaisensa.
Peikko laittaa terveisiä ja lähtee selkosille.
VastaaPoistaHyvää Juhannusta...
VastaaPoistaEko
Isopeikolle:
VastaaPoistaKiitän terviisistä ja ehkenpä tapaamma selkosilla.
Ekolle:
Sitä samaa sinne Kuusamon suuntaan,
jos paikan oikein muistan.