MYSTiNEN SYMBiOOSi
Kuin Döbeln - aukeita katsellen,
silmät haraavat laajoja aavoja jängän reunassa;
hillan kukkia osuu näkimiin yksitellen,
paikoin väkitukuin - kuultavina valkeina mattoina
pounujen välissä ja päällä.
Hyvältä näyttää taas kerran.
Epäuskoa sen verran,
että kun yksi ainoa hyinen henkäys valuu rintuuksilta
ja lanaa hyvin alkaneen kukinnon niille sijoilleen,
pölyttäjät jäävät virattomiksi;
yhtäjalkaa kerääjien kera.
Siinä säästyy moni räkän suoneniskulta.
Rahkasammaleen kattama hyllyvä hete hehkuu
väkevänä keltaisena sivuvastaseen,
vie voimaa vihreältä.
Lompolo tasapainottaa ehtoon ankaraa värimaailmaa.
Kaiken näkemän ylle valahtanut hiljaisuuden tyyssija
täydentää tämän sijoilleen pysähtyneen hetken.
Yksinäinen liro kiroilee kotirauhanrikkojaa,
alustaa äänen ja äänettömyyden mystisen symbioosin;
kiehittää säikeistä yhteen sulavan vyyhden
joka levittäytyy selkosten taiaksi ja pysäyttää.
Totisesti pysäyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi