TEKOSYY

TEKOSYY

Upean kiihottavat retket
monimutkaisten rehevissä siimeksissä,
huikaisevan arktisen valon suomassa huomassa;
väliin luomassa äärettömiin uutta hiekkaista rantaa,
kenties lopulta loputtomiin - luomien raoista siilaten.

Sitten tylysti ihanan kivisen erämaan yli ja summa;
jäljellä aution rannan räytävä kaiho,
kurussa kuohuva putous korvamatona,
kuvittamassa mielikuvia.

Sielu oli pakko jättää atimaan,
se on hyvä tekosyy palata takaisin vehreään;
suuren sinisen santaisille rannoille
ja heittäytyä pitkäkseen kanukkaniitun syliin.

Siinä saavat siniset ajatukset kepiää kyytiä,
taivaanpiirin mittaus sujuu kuin vettävalaen,
eikä suurpiirteisyys ahdista tai rienaa;
pieniä tuhannesosamillin heittoja sallitaan,
se ei vaikuta äärettömän toisessa päässä juurikaan,
nooh - ehkä kenties parin linnunradan verran.

Niin kiitävät elävät hetket;
myrskyisinä tuulispäinä - jysäyttävät,
pysäyttävät lenseinä kesähelteinä,
milloin kulloinkin sattuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!