iHANAN SULOiNEN HEHKEÄ
Ensimmäiset huomenen sävelet tavoittavat
alitajunnan räystäillä päivystävän sielun;
se poimii kuulemastaan kesäisen kukkakorillisen
ja muotoilee ihastuttavan hereän asetelman.
Järvien yhtymäkohdassa,
vuolaasti virtaavan salmen yllä leijuu harsuinen terhen.
Auringon säteiden pirstomana se vähitellen haipuu,
taipuu nousevan auringon voiman alla
ja vaipuu siskojensa syliin veden kalvolle.
Pyhäaamun rauha avautuu kaikessa herkkyydessään,
kaukaa erottuvan käen kukunnan lomaan sekoittuu
laulurastaan huilukonsertti kuusen latvasta.
Levoton tuulenviri asettuu kuuntelemaan
ja rasvatyyni veden kalvo kuvastaa
isänmaan koko kasvot ylösalaisena taitoksena.
Yksittäisen kalan pulahdus pintaan - perhon napaten,
rikkoo idyllin.
Loiveneva aaltokehä tavoittaa ruohikon reunassa
valkean rinnan ja hiipuu pois;
aamuvarhainen saavuttaa kasteisen odelman.
Kesän armas aika joutuu,
ihanan suloinen hehkeä suvi;
enkä hetkeäkään antaisi siitä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi