TYSSÄYS

TYSSÄYS

Kesä on asettumassa iänaikaisiin kiihkeisiin uomiinsa
yhtäläiseen rauhoittuvan virran kera;
aika myös,
joka toki pysähtyi auringon nousuun jo aikaa sitten
ja vain laajennee ja mähöö paikallaan vielä tovin.

Yön löytääkseen täytyy maalata mielensä mustaksi,
vaivuttaa sielu synkkään umpimähkään,
pureutua unen ja valon harmoniaan silmät kiinni,
hampaita kirien;
silti vaikeuksia päästä valosta eroon on muualla
kuin maakellarissa.

Syntipukiksi ei kelpaa kesä - yötön yö.
Milläs muulla aikaa muka Höyhensaarilla voisi tehdä
ehdottomat peruskorjausremontit?
Ei toimi - on kokeiltu,
talviunen aikaan kukaan ei ala.

Hyväksi havaittu konsti on peittää se silmä
joka katsoo taapäin - tyssätä jälkiviisaus tyyten
ja katsoa vain eteenkäsin, sillä Ukonjuhlan jälkeen
alkavat siintää jo ruskan ensivärit.

Tuulten ruoskimassa ankarimmassa pohjoisessa.
luonto elää kiivaasti;
sammalvarpio valmistautuu talveen heti herättyään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!