iKiLiiKKUJA

iKiLiiKKUJA

Suureen hetkeen suuren veden äärellä
tarvitaan vain otollinen yhteensattuma;
hiljaisuus ja tyvenen kuvastimen kauneus,
niiden yhdistäminen sielun taaimmaisessa kopperossa
yhdeksi kokonaisuudeksi.

Ensimmäinen rannan santaa hivelevä vuoksi
saa mieltämään luonnon suureksi ykseydeksi,
ihmeeksi jota ei voi lakata ihmettelemästä.
Sellainen kouraisee syvältä karuakin sisintä,
ravisuttaa kehoa,
tarttuu ja pitää kynsissään,
riipii tunteita riettaasti kiihottaen,
ailahdellen räytyvästä auvoiseen eetokseen.

Sanoja suoltuu vuolaina puroina,
äityy jokaisesta katseen osumasta lisää;
tuntemattomia, outoja kielikuvia pursuaa kuruista,
tursuaa ylivuotavista kaltioista haltioituneena.

Luonto synnyttää uusia kuvaamaan uusia havaintoja.
alati muuntuvassa monimuotoisuudessaan.
Ikiliikkuja se on.

Loppua ei ole eikä tule:
on vain ympyrän keskipiste josta katsotaan
sanojen ikuista soljuvaa virtaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!