UHKEAT UMMUT

UHKEAT UMMUT

Hitaasti - hoiperrellen,
vetelehtien ja kutvaillen konsanaan
kuin ikään saamaton nahjus uuninpankolla;
takapakkia tuon tuostakin ponnistain,
hilautuu kesä maanpiirin äärimmäiseen pohjolaan.

Arka on - herkkä perääntymään oitis
vähääkin ankaramman vinkan posottaissa Jäämereltä,
räntää suorastaan pinttelee karkuun
tämä keväinen morsio,
joka tiineeksi pitäisi saattaa Ukon juhlan aikoihin
ja hehkeydellään kauneutta julistamaan.

Vaan annahan olla kun muheva lammaskatras
asettuu taivaanreunan sinelle,
kuumemittari nousee toiselle kymmenelle,
suojaisten lehtojen kohduissa ylikin;
hetimmiten kurkistaa sinirikkojen parvi kulon seasta,
ensimmäiset keltaiset auringot syttyvät
leskenlehdistä, rentukoista ja voikukista.

Ruohoiselle katolle kiikkunut kullero
ehättää etelänpuolen lappeella kukkaniituksi;
pysäyttämään ohikulkijan sykähdyttävällä kauneudella.

Uuvanat puhkeavat tunturien kummuista,
sieliköt neitsyinä uhkeista ummuista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!