JUMALiSEN OiVALLISTA
Kyykötin kahden peilikuvani kera lahean
sysimustana väikkyvän kaltion äyräällä.
Ramasi.
Valo tuli pahtaan takaa sellaisesta kulmasta,
että muutoin kristallinkirkas veden pinta kuvasti
kaiken nyt peilinä - eilisenkin.
Ainakin olin havaitsevinani siinä muistikuvia
jotka lipuivat hajamielisinä pitkin pintaa
kun väliin vilkaisin siihen suuntaan
valoa siilaavien - osin nuokkuvien luomieni raoista.
Ikään kuin pinta alkoi kiehua,
myllertää häränsilminä,
riehua tuimina vuolaina vuoksina siinä tuoksinassa,
liehua mustan valkeina kuohuina,
asettuen vakaaksi oitis katseen keskittyessä.
Johtui kai eilisen mielikuvista,
jyrisevän kosken partaalla hartaana tuijottaessani,
ihaillessani luonnon murskaavan väkevää voimaa.
Se jyleä laulu lienee jäänyt sieluuni soimaan
ja kuvasti tässä tyvenessä peilissä yhä.
Ulotin kouraa ja kurotin kuksaan lasillisen
aistillista maistiaista - toki haistelin ensin;
suorastaan jumalisen oivallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi