NÄTKELMÄT VAiPUVAT Runo № 1300
Vihreäksi paisuva maisema vyöryy
hidastetun filmin tapaan;
ruskea jää unholaan vehreän elinvoiman alle,
tietäen että sille tulee jälleen tilaisuus
väkevimmän kasvunkiihkon laannuttua.
Nyt pelataan elämän säännöillä;
syksyn ennättäissä kuoleman.
Ehtoon rietas ukkonen on ohi,
raemyrskyn pieksämä veden pinta ehyt;
rasvatyyni hymen sulkeutuu koskemattomaksi
sotkan veteen piirtämän arven takana.
Tummassa kuvastimessa musta rannan siluetti.
Ja kuikan huutama valo tulee taivaista.
Lonkain takaa puuntaa valkeus,
raoista siintää päivä keskellä yötä;
pöllöt näkevät nälkää kun eivät voi nähdä pimeässä.
Hiljaisuus - se syntyy kihisevistä hiirenkorvista.
Iltatuulen kuivaama odelma kostuu
yön viileästä hyväilystä leijuvan autereen alla,
notkelman nätkelmät vaipuvat kastehelmien painosta.
Leijuvaa usvaa - kaikki on tyyni.
Tuhannet oudot sanat odottavat malttamattomina
vuoroaan tunturin viltossa kallaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi