OMiN LUViN
Rannalla jättimäisen aihkin viereen muinoin salvettu
harmaa heinäkattoinen tölli lipuu verkkaan ohitse;
maatuva ja kaatuva - ei pidä kiirua,
siis hyvää aikaa tarkastella sen yksityiskohtia.
Vieressä koirankaulattu nili kannon nokassa,
samaa aikakautta - katto harmaata jäkälämattoa:
askelpuun selkä pettänyt.
Yläjuoksulla kahvipuusta veistäissä singonnut,
veden varaan joutunut kiehinen
on ehättänyt tänne saakka,
ahdistanut itsensä kolmen ruo'on lomaan
ja rimpuilee nyt liplatuksen tahtiin niistä eroon.
Onnistumatta.
Toista se on hulkin untuvalla - seilaa pintajännitteessä,
mokomat vastustavat toisiaan.
Keimailee ja kieppuu tuokion häränsilmässä;
on heti valmis matkaan ensimmäisen leyhähdyksen
tai tuulenvirin pyynnöstä.
Sitä ei karahkat tai korret pidättele,
ilmojen kautta jos ei veden myötä.
Vene jatkaa alajuoksulle omin luvin,
vapaudesta riemastuneena killuu tyytyväisenä;
jossain oudossa maassa tuottaa löytäjälleen huvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi