Ei KAHTA PUHETTA
Hiljentymisen suloinen vaikeus,
nöyrtyminen kuohuvien tunteiden vallassa itseasiassa;
siihen syynä lienee se,
että kaiken näkemänsä omaksuminen
sielun riemastuessa riettauden partaalle
ei vain jotenkin onnistu.
On yht'aikaa ajateltava niin montaa suurta;
liian montaa liian pienessä humeetissa.
Kun ihmiset milloin missäkin,
kukin kussakin omassa elinpiirissään;
haaveilee jostakin sellaisesta,
vaikka vain yhdestä ainoasta kiehtovasta elementistä
josta tuntuisi saavansa sielunsa täyttymyksen,
mikäli se hänelle suotaisiin...
Niinpä niin.
Joku on halunnut elämänsä ajan valtameren rannalle,
toinen jyleän vuoren juurelle,
kolmas maailman laidalle
tai ties vaikka minne hiivattiin.
Ja sitten kun näitä mieltä kiihottavia asioita
onkin yhen äkin,
yhdellä kertaa ällin käsiteltävänä väkitukulla;
niin vähemmästikin sitä hurmioituu,
ei kahta puhetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi