torstai 13. tammikuuta 2011

ALKU


ALKU
 
Kaamos on päättynyt.
Kultaisesta kehrästä ei tosin ole muita todisteita
kuin viime- ja edellisvuosien valokuvat - uusia ei vielä.

Nooh - onhan toki ne hailakat, satunnaiset,
omakohtaiset muistot miesmuistin takaa,
sen joka tunnetusti on lyhyenläntä - parisen vuotta;
sekä wanhempien ihmisten tulipaikoilla iltaisin
kertomat tarinat auringosta  - nukahtamista ennen.
Ne parahultaisesti juuri sellaiset,
kun savun kirveltämät tihruiset silmät ovat
jo kuivuneet herahtavista kyynelistä
ja jäljellä ovat enää vain viirut nokisilla kasvoilla...

Päivän toimista raukeina taljan päällä,
lämpimän lihasopan hyväillessä vatsaa,
eineen tuoksun yhä viipyillessä kodan tutussa,
hämyisen savuisessa atmosfäärissä,
sitä tulee miettineeksi kaikkea sellaista
mikä aina alkaa vuoden kierron alussa.

Ensimmäisinä sinisenharmaan syrjäyttämään
tulevat valon myötä värit.
Värien päästyä hyvälle alulle saapuvat äänet
rikkomaan pihapiirin samettisen hiljaisuuden.

On siinä alkua ihan kerrakseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

7 kommenttia:

  1. Kaamoksen päätös on kevään alku

    VastaaPoista
  2. Arille:
    Juuri niin, värit ja varjot palaavat.

    Hihoille:
    Kiitän, hieno on kaikkialla arktisella alueeella. Kaamos ehtyi eilen.

    VastaaPoista
  3. Oookkonä ruvennu yleiskieliseksi?

    VastaaPoista
  4. Helanes'lle:
    JEP-JEP! Kaikilla kielillä varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  5. tämä runosi oli elämys. hyvin vaikuttava.

    VastaaPoista
  6. Aikatherinelle:
    Elämme elämysten keskellä. Ainakin täällä Ultima Thulessa.
    Kiitän kommentistasi

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi