KURiLLAAN

KURiLLAAN
 

Revontulten liehuava kaari alkuyön auvoisilla hetkillä;
yli taivaankannen kiirien se loimuaa kuuvalossa,
sykkien mystistä ajatonta rytmiä.
Tanssii vihreän aaltoina kipakan pakkasen yllä.

Iltakävelyllä,
anturoiden alla lumikiteet muuttavat
hammasta purren järjestystä - siitä narskuminen.

Joskus niin wäkevänä,
ettei kuule kun toinen sanoo rakas;
monta kertaa perä-perää.

Sitten lopulta, muka hämmästyneenä,
tönäisyn ja merkitsevän katseen jälkeen,
karvareuhkan korvaläppää paarpuuriin singuttaen
säikky parahdus - mitä,
vaikka kyllä jo viimeisen rakkaan kuulee.
Kurillaan - vastarakkaus silmäkulmassa veitikkana.

Hihat kahahtavat
kun kyynärkoukut pujahtavat toisensa lomaan.
Kuumat katseet nostavat taajaman lämpötilaa niin,
että kyläläiset hälyävät ilmastoinninmuutoksesta.

Lempi leiskuaa kilpaa taivaanvalkioiden kera
tummansinistä avaruutta vasten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!