KOHTAAMiSiA

KOHTAAMiSiA
 

Tuli räiskyy nuotiossa,
savu kaatuu silmille,
tuo tirisevän käristyksen aromit selässään haistimeen.
Loimu lämmittää unettavan mukavasti.
Lumpsahtelevien luomien lomassa huithapelimaisia,
satunnaisia empiirisiä haihatuksia.

Muistuma raapii moiselle tolalle alttiin kuoren puhki;
yhen äkin sitä vaan seisoo yllättyneenä kuolpunassa,
jäkäläisen puoldsan kupeessa.
Toisella puolen vaatimatonta nypyä mesikämmen,
yhtä hämmästyneenä.

Pentele, pirun kylpy sukeutuu sellaista kyytiä,
että kainalot valuvat ennen kuin ehtii kissaa sanoa,
afrikkalaista sivettikissaa ei kannata edes yrittääkään,
sitä paitsi se ei ole täällä päinkään.
Eikä se ole myski joka tuoksuu.

Vatsa,
tuo iänikuinen mouruava kiusankappale
on vikkelään sukkelalla - entää ajatusta nopeammin.
Niin on otsollakin; katsoo syyttävästi minua,
sitten tahriintuneita kinttujaan.

Rukoilen jumaliltani pyykkipoikaa tai armonlaukausta;
tämä nyt olisi vain sellainen tähellinen juttu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!