TiNA

TiNA
 

Taivaankaareen kajastavan koin kumppanina,
pitkällä avaruuden tällä puolen;
istuu symbolinen nuori nainen maanpiirillä tunturissa,
parmas kiihtyneenä kohoillen,
hakien otollista tilaisuutta puuttua maailmanmenoon.

Jos huomaa tarkkaan katsoa,
outo kummajainen kumartuneena kaarena yllens'
sekä jossakin monien hamekerrosten,
pitsilahkeisten kaatioiden
ja sukkanauhaliivien monimutkaisten taitosten takana
lämpöä selvästi vieraan käteen hehkuva laitos;
sokkeloinen häpyrintti - herkkänä, aistillisena,
kosketukseen puskien reagoivana.

Samaan aikaan,
virran yli kaartuneen sillankaiteen toisella puolella;
hyytyneen veden sileästä sameasta peilistä
tuijottaa ryppyinen wanha nainen eilistä.

Jää sulaa aikanaan,
sen mukana äkeät, wäkevät muistot menneestä;
ne muuttuvat hymähdyksiksi, vedeksi vesien virrassa
joka matkaa ikuista kiertokulkuaan.

Elettävänä on koko elämä,
siksi otettava huominen vastaan kun se tulee.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!