MÄRiSEE VÄRiSTEN SÄiKYT

MÄRiSEE VÄRiSTEN SÄiKYT
 

Kärttyisästi ärjyy Lannanpuoli,
ärisee aihkien lakkapäissä lumenriekaleet varistain;
toista kymppiä puuskissa puskien puskiin,
jotka tietty, soittavat Syksynsäveltä etuajassa
tai wanhasta muistista - se taitaa olla likempänä.
Märisee väristen arimmat säikyt - lumi juoksee pois.

Fleecen läpi puhaltaa suoraan sieluun.
Ryydyttää mielen;
tässä mitään lämpöisiä pysty ajattelemaan,
saatikka sanomaan ääneen kohmeisella kielellä
kun kirjaimet joko jäätyy tai hyytyy,
könyää tuulen selkään ja päätyy Pohjoisnavalle
jossa ilmastoinninmuutos wempele nappaa ne
ja hälyttää arkin rakentajat keskeytymättömään
kolmivuorotyöhön Hölynpölynvuorelle.
Veronmaksajan piikkiin kaikki tyynni.

Kriittisesti ajattelevat kaatavat
kuumenneen keskustelun tuoksinassa vilukkeeksi
savustettua palowiinaa tyhjiksi haukottuihin laseihin
reiällisten jääkalikkain seuraksi.
Seuraavat huojuvalla katseella kuinka tomuhiukkaset
kerääntyvät pölästyneenä laumana permannolla
myttyräksi ja kierivät seinänraosta vinkuvan tuulen
käskystä perimmäiseen nurkkaan;
haaveiden ja aaveiden seuraksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!