tiistai 18. tammikuuta 2011

PORONPASKAKiKKARE


PORONPASKAKiKKARE
 
Umpuilman ympäröivän tunturin
halkaisen pistävällä katseella nähdäkseni sen taitse.
Sen teen heti kun saan kourani irti sauvoista,
jalkani sivakoiden päläistä
ja tulen tehtyäni.

Tuli on tärkeä.
Vatsaani kaihertaa pitkän matkan nälkä
joka oikeastaan alkoi jo ensimmäisten umpihangessa
kahlomieni vuosien jälkeen,
mutta kaunista on;
lempo soikoon kaunista.

Se vie nälän, ajan ja tajun.
Vain suti puuttuu ja paletti,
musta ja valkea väri.
Kangas on humeetissani,
maalaan laajoilla vedoilla kaiken näkemäni sinne,
muutan sen sanoilla väreiksi.

Räikeät yksityiskohdat,
niitäkin on jos osaa katsoa;
poronpaskakikkare sevällä natturan kuorruttamana,
sen ilmaisen kirjoittamalla vuolaita ylistyssanoja.

Asiasta joka on tuiki tavallinen - harmiton paska.
Ken sen viereen viitsii kykistyä ihailemaan?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Niinhän se on, että paskan näkee vain lähietäisyydeltä ja kauneuden joskus vain kaukaa. Sama pätee myös ihmiseen kohtaamiseen. Ympäristön kauneus kaunistaa myös ihmistä.
    Löysin nyt blogisi ja täytyy sanoa, että runoissasi kaikuu aitous itseäsi ja ympäristöäsi kohtaan.

    VastaaPoista
  2. Anonyymille:
    No näin se kyllä on. Tosiasioita on vaikea nähdä. Vielä vaikeampi uskoa.
    Hienoa että löysit. Blogistoni sisältää lähes 900 runoa. Lisäksi n. 250 maanantai tarinaa ja n. 250 perjantai pakinaa.
    Kiitän ilahduttavista sanoistasi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi