tiistai 4. tammikuuta 2011

LAiSKAMATO


LAiSKAMATO
 
Tavoittamattomissa,
tunturissa, taljalla maaten - laiskamatoa ruokkien,
yllyttäen käymään muidenkin kimppuun.

Ja upeina lipuvat keralla pöyheät pilvet,
löyhien ajatusten lailla äärestä toiseen vaivatta.

Sinistä sinisempää taivasta vasten puuntavat,
liueten äärettömyyden rajalla haituvaisiksi;
kuten haihatteluiksi karanneet ajatukset,
jotka asettuvat lopulta vallattomilta tuntuvien
satunnaisuuksien sijaan näkemisen, kokemisen
ja älyn hämäräksi pilven siinnoksi ilmaan.

Odottamaan, että joku tulisi
ja ottaisi hennosta reunasta päättäväisen otteen,
puristaisi jämäköiden sormiensa herkät hyppyset;
wäkevästi pivoonsa sulkisi uuden, lapsen tämän vielä.

Ottaisi omansa,
aloittaisi näkemänsä näkemisen
ja kertoisi siitä muille niin yksinkertaisesti,
että puutkin ymmärtäisivät varoa metsään tulevaa
halonhakkaajaa joka käy kyllä hyvin kuolemasta,
jos sitä ajattelee puiden näkökulmasta.

Valmista tulee, mato kasvaa pituuttaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi