NEiTSYT

NEiTSYT
 

Jonain kauniina päivänä
kun yöllä sataneen valkean huovan päälle rusottaa
aamupäivän punertavat säteet,
maailma vaikuttaa koskemattomalta.

Ei ainuttakaan jälkeä ole vielä ehättänyt
merkiksi jostakin elämästä kukaan merkkaamaan.

Viides ulottuvuus - sfäärien musikki.
Huurteen sokeroimien tunturikoivujen oksiston läpi
siilautuva hento säde pujahtaa tuulen henkäyksen
pudistamasta ritvasta ja kutittaa kinoksen kylkeä.

Verkkaan astuu päivä päälle laheassa pihapiirissä,
nousee taivaankaarelle ja ylikin jo kurottaa;
puolenpäivän aikoihin näkyy ehyenä sinisenä pallona,
piipahtaa horisontissa ja valuu hiljalleen pois
ennen kuin mitään isompaa on ehditty pihalla tehdä.

Luuta nuokkuu porstuan pielessä,
nojaa rennosti harmaaseen seinälautaan.
Fanerinen lumilapio vielä aprikoi alkaisiko millekkään
ilman ihmiskourien tukevaa otetta.

Tunturipöllön henki liihottaa rantteen poikki,
niin kevyesti,
ettei edes varjosta jää jälkiä lumen pintaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!