SEiTSEMÄN VELJESTÄ
Ensimmäinen veljes, Armas, (Arttu) syntyi koviin olosuhteisiin sikäläisen Juhannuksen tienoilla -45. Miehet olivat tulleet kauhusta jäykkinä sodasta, joten oli ilmiselvää, että vaimot tiinehtyivät oitis kun rensselit oli saatu naulaan.
Sotasaaliina tuodut kauhut kätkettiin piiloon mielen syvimpään, mustinpaan hautaan, josta ne kaivettiin joskus viikoloppuisin, säännöllisin tai epäsäännöllisin välein Kippurahännän, pontikan ja kiljun voimalla esiin.
Ei sellainen ollut tarkoitettu lasten katsottavaksi.
Kolmannen vuosituhannen sosiaalikoneisto sänkitukkaisine, vain pykäliin nojaavine byrokraatteineen olisi tahkonnut kyntensäkin tästä unelmiensa täyttymisestä - päästäkseen suojelemaan lapsia elämältä.
Mihin kaikki huostaanotetut olisivat mahtuneet?
Toinen veljes, Theodor, (Teutori) syntyi ei paljon kummempiin oloihin kesäpäivän tasauksen tienoilla -46. Ruokaa oli niukalti, tavaroista puutetta, sillä osa sotureista oli huhkinut vielä Lapissa sakemanneja tormuuttaen rauhanehtojen mukaisesti edellisvuoden keväälle saakka.
Sen verta saatiin sentään satoa; pottua ja naurista ynnä muuta epämääräistä mutta kuranttia sekä tietty lehmille heinän tuppua maidon tuottamiseen ja vasikoiden.
Elettiin vielä maatalousvaltaisessa kulttuurissa pihapeltoja viljelemällä, niin että selvisipä tämä reppana yli pahimman ja alkoi elää elämäänsä. Riista ja kala täydensivät vitamiinien kaitaa kirjoa lähteinä.
Kolmas veljes, Viljo, (Vili) tupsahti hieman yllättäin, vuoden -49 lopulla, joulukuun 25. päivä. Vaimoparkaa kun oli yksissä tuumin vällyjen alla sipisten päätetty hieman säästellä - tiinehtymiseltä ja sittemmin synnyttämiseltä tietty, ei muuten.
Pelmuuttaminen kyllä jatkui tihepäähän, mies parhaassa iässään tuolloin, sonni ja pirttiviljelyksen kyntäminen oli niitä harvoja iloja tuohon aikaan, mutta tietäähän ne sen aikuiset Trojanit ja Durexit.
Kesti ja ei kesti ne raavaan miehen rytyytyksessä.
Vain niinpä vain poikaressu sinnitteli hinkuykän ja kurkumädän syövereistä elämänmeren pinnalle. Sai maistaa appelsiinin makua ensimmäisen syntymäpäivänsä kunniaksi. Totesi happamiksi ja ryhtyi pyhäkoulun jälkeen astumaan kylään hirrestä rakennetun uudiskoulun tiedonportaita.
Neljäs veljes, Topias, (Toprikki) antoi odottaa itseään, mutta karkausvuonna -52, ihan loppupuolta elettin jo kun kuului huuto kamarista, älämölö ja yleinen hässäkkä. Akat juoksivat eeskahtaalle pirtissä. Parkaisu ja sitten vanha muori jo kiikutti riepuihin käärittyä nyssäkkää pirtin puolelle kiikkustooliin, siittäjänsä pihkalle ja ulolle tuoksuvaan syliin.
Hopulla tuli tämä neljäs veljeksistä, oikein rytinällä. Kätilölle käytiin ilmoittamassa naapurin Eeriksonnista, että ei mitään hoppua enää.
Mutta niin oli vuosikin ollut kummallinen. Einstein oli kieltäytynyt Israelin valtion presidentin jobista. Keniassa oli alkanut lapsia hymyilyttämään pistänyt Mau-Mau kapina.
Joku neekeri oli pistetty lukkojen taakse Eteelä-Afrikassa kun oli hyppinyt piru valkoisten silmille - sitä on sitten kaikenlaista.
Meinasi unohtua kesäolumpialaiset, ne pidettiin Helsinki-nimisessä paikassa jossain Etelä-Suomessa.
Viides veljes, Väinö, (Vänni) päästi parkaisunsa vuonna -54; kai onnesta, koska lopultakin kahvin säännöstely loppui ja heti perään maaliskuun 12. Suomen sotatila Saksan kanssa myös lopultakin päättyi.
Miehet toki olivat olleet metsänkorjuulla ja uittohommissa jo lähes vuosikymmenen pian. Mutta eipä sitä kaikkia sotia niin vain lopetetakkaan.
Kekkonen seikkaili koko Väinön syntymävuoden epämääräisissä politiikan kiemuroissa muodostellen pelikenttää mieleisekseen kuni sitten lopulta joulukuu 9. Maalaisliitto valitsi tämän pielavetisen Kekkosen presidenttiehdokkaakseen. Ei sen kummempaa.
Nooh vihonviimeinen sota tosin käynnistyi sitten vielä ikään kuin kaupan päälle, vaikka olihan se jo kansa ihan riittävästi saanut kärsiä vilua ja nälkää useimpien mielestä.
Kuitenkin Toini Havun arvostelu 19. joulukuuta, parahultaisesti joulun alla käynnisti kirjasodan Linnan Tuntemattomasta sotilaasta.
Joten sota-ajan lapsi tämäkin, Vänni.
Kuudes veljes, Iivari, (Iikka) toinen vahinko, putkahti maailmaa äimistelemään vuonna -58. Ei niihin uusiin liukastettuihin amirosseihin ollut luottaminen. Nautintotakuu ei kattanut niitä vahinkoja jotka syntyivät silmät nurin päässä ollessa.
Alkoi kuitenkin jo helpottaa, vanhin veljeksistä, Armas, oli jo isän mukana keväisin kuorta parkaamassa ja uitossa vonkamiehenä ja muita kepeämpiä hommia toimittelemassa päiväläisenä.
Toiseksi vanhimmalla paloi myös jo kytö miesten hommiin, monia ikäisiään vankempi kun oli raadoltaan. Kasvoilta kuitenkin lapsi, maitohapsinen, pehmeäkasvoinen, eikä äiteensä hennonut häntä vielä rymyhommin päästää.
Monet kerrat siitä tuonna vuonna keskusteluja käytiin ja selitystä tivattiin.
Seitsemäs veljes, Aleksis, (Kivi) syntyi tasaluvulla (60.) tuhatyhdeksänsataakuuskymmentä, 17. elokuuta ja saatana - heti perään 18. elokuuta, Lapin Kansasta sai lukea jotta ensimmäinen kaupallinen ehkäisypilleri, Enovid, tuli myyntiin.
Siitä syystä vissiin se Metsähallituksen pääjohtaja Nils Osara erotettiin virastaan tai saattoi sitä olla muutakin joillakin hampaankolossa. Sitten syksymmällä vielä Nikita Hrustsev löi kengällä sormeensa ja isä kirveellä jalkaansa närettä oksiessaan.
Aleksiksen syntymän aikoihin Seitsemän veljeksen julkaisemisesta tuli kuluneeksi jo 90 vuotta.
Muita lapsia tähän perheeseen ei enää syntynyt. Vanhemmat lähtivät työttömyyttä pakoon Savukosken perukoilta, Äteritsiputeritsipuolilautatsijängän reunalta vuosikymmenen lopulla, Volvon tehtaille meni koko liuta.
Ensimmäinen veljes, Armas, (Arttu) syntyi koviin olosuhteisiin sikäläisen Juhannuksen tienoilla -45. Miehet olivat tulleet kauhusta jäykkinä sodasta, joten oli ilmiselvää, että vaimot tiinehtyivät oitis kun rensselit oli saatu naulaan.
Sotasaaliina tuodut kauhut kätkettiin piiloon mielen syvimpään, mustinpaan hautaan, josta ne kaivettiin joskus viikoloppuisin, säännöllisin tai epäsäännöllisin välein Kippurahännän, pontikan ja kiljun voimalla esiin.
Ei sellainen ollut tarkoitettu lasten katsottavaksi.
Kolmannen vuosituhannen sosiaalikoneisto sänkitukkaisine, vain pykäliin nojaavine byrokraatteineen olisi tahkonnut kyntensäkin tästä unelmiensa täyttymisestä - päästäkseen suojelemaan lapsia elämältä.
Mihin kaikki huostaanotetut olisivat mahtuneet?
Toinen veljes, Theodor, (Teutori) syntyi ei paljon kummempiin oloihin kesäpäivän tasauksen tienoilla -46. Ruokaa oli niukalti, tavaroista puutetta, sillä osa sotureista oli huhkinut vielä Lapissa sakemanneja tormuuttaen rauhanehtojen mukaisesti edellisvuoden keväälle saakka.
Sen verta saatiin sentään satoa; pottua ja naurista ynnä muuta epämääräistä mutta kuranttia sekä tietty lehmille heinän tuppua maidon tuottamiseen ja vasikoiden.
Elettiin vielä maatalousvaltaisessa kulttuurissa pihapeltoja viljelemällä, niin että selvisipä tämä reppana yli pahimman ja alkoi elää elämäänsä. Riista ja kala täydensivät vitamiinien kaitaa kirjoa lähteinä.
Kolmas veljes, Viljo, (Vili) tupsahti hieman yllättäin, vuoden -49 lopulla, joulukuun 25. päivä. Vaimoparkaa kun oli yksissä tuumin vällyjen alla sipisten päätetty hieman säästellä - tiinehtymiseltä ja sittemmin synnyttämiseltä tietty, ei muuten.
Pelmuuttaminen kyllä jatkui tihepäähän, mies parhaassa iässään tuolloin, sonni ja pirttiviljelyksen kyntäminen oli niitä harvoja iloja tuohon aikaan, mutta tietäähän ne sen aikuiset Trojanit ja Durexit.
Kesti ja ei kesti ne raavaan miehen rytyytyksessä.
Vain niinpä vain poikaressu sinnitteli hinkuykän ja kurkumädän syövereistä elämänmeren pinnalle. Sai maistaa appelsiinin makua ensimmäisen syntymäpäivänsä kunniaksi. Totesi happamiksi ja ryhtyi pyhäkoulun jälkeen astumaan kylään hirrestä rakennetun uudiskoulun tiedonportaita.
Neljäs veljes, Topias, (Toprikki) antoi odottaa itseään, mutta karkausvuonna -52, ihan loppupuolta elettin jo kun kuului huuto kamarista, älämölö ja yleinen hässäkkä. Akat juoksivat eeskahtaalle pirtissä. Parkaisu ja sitten vanha muori jo kiikutti riepuihin käärittyä nyssäkkää pirtin puolelle kiikkustooliin, siittäjänsä pihkalle ja ulolle tuoksuvaan syliin.
Hopulla tuli tämä neljäs veljeksistä, oikein rytinällä. Kätilölle käytiin ilmoittamassa naapurin Eeriksonnista, että ei mitään hoppua enää.
Mutta niin oli vuosikin ollut kummallinen. Einstein oli kieltäytynyt Israelin valtion presidentin jobista. Keniassa oli alkanut lapsia hymyilyttämään pistänyt Mau-Mau kapina.
Joku neekeri oli pistetty lukkojen taakse Eteelä-Afrikassa kun oli hyppinyt piru valkoisten silmille - sitä on sitten kaikenlaista.
Meinasi unohtua kesäolumpialaiset, ne pidettiin Helsinki-nimisessä paikassa jossain Etelä-Suomessa.
Viides veljes, Väinö, (Vänni) päästi parkaisunsa vuonna -54; kai onnesta, koska lopultakin kahvin säännöstely loppui ja heti perään maaliskuun 12. Suomen sotatila Saksan kanssa myös lopultakin päättyi.
Miehet toki olivat olleet metsänkorjuulla ja uittohommissa jo lähes vuosikymmenen pian. Mutta eipä sitä kaikkia sotia niin vain lopetetakkaan.
Kekkonen seikkaili koko Väinön syntymävuoden epämääräisissä politiikan kiemuroissa muodostellen pelikenttää mieleisekseen kuni sitten lopulta joulukuu 9. Maalaisliitto valitsi tämän pielavetisen Kekkosen presidenttiehdokkaakseen. Ei sen kummempaa.
Nooh vihonviimeinen sota tosin käynnistyi sitten vielä ikään kuin kaupan päälle, vaikka olihan se jo kansa ihan riittävästi saanut kärsiä vilua ja nälkää useimpien mielestä.
Kuitenkin Toini Havun arvostelu 19. joulukuuta, parahultaisesti joulun alla käynnisti kirjasodan Linnan Tuntemattomasta sotilaasta.
Joten sota-ajan lapsi tämäkin, Vänni.
Kuudes veljes, Iivari, (Iikka) toinen vahinko, putkahti maailmaa äimistelemään vuonna -58. Ei niihin uusiin liukastettuihin amirosseihin ollut luottaminen. Nautintotakuu ei kattanut niitä vahinkoja jotka syntyivät silmät nurin päässä ollessa.
Alkoi kuitenkin jo helpottaa, vanhin veljeksistä, Armas, oli jo isän mukana keväisin kuorta parkaamassa ja uitossa vonkamiehenä ja muita kepeämpiä hommia toimittelemassa päiväläisenä.
Toiseksi vanhimmalla paloi myös jo kytö miesten hommiin, monia ikäisiään vankempi kun oli raadoltaan. Kasvoilta kuitenkin lapsi, maitohapsinen, pehmeäkasvoinen, eikä äiteensä hennonut häntä vielä rymyhommin päästää.
Monet kerrat siitä tuonna vuonna keskusteluja käytiin ja selitystä tivattiin.
Seitsemäs veljes, Aleksis, (Kivi) syntyi tasaluvulla (60.) tuhatyhdeksänsataakuuskymmentä, 17. elokuuta ja saatana - heti perään 18. elokuuta, Lapin Kansasta sai lukea jotta ensimmäinen kaupallinen ehkäisypilleri, Enovid, tuli myyntiin.
Siitä syystä vissiin se Metsähallituksen pääjohtaja Nils Osara erotettiin virastaan tai saattoi sitä olla muutakin joillakin hampaankolossa. Sitten syksymmällä vielä Nikita Hrustsev löi kengällä sormeensa ja isä kirveellä jalkaansa närettä oksiessaan.
Aleksiksen syntymän aikoihin Seitsemän veljeksen julkaisemisesta tuli kuluneeksi jo 90 vuotta.
Muita lapsia tähän perheeseen ei enää syntynyt. Vanhemmat lähtivät työttömyyttä pakoon Savukosken perukoilta, Äteritsiputeritsipuolilautatsijängän reunalta vuosikymmenen lopulla, Volvon tehtaille meni koko liuta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi